Kun Jussi Halla-aho jälleen kerran paljasti, että hänestä joissakin tilanteissa demokratia tulee sysätä syrjään ja turvautua valtiolliseen väkivaltaan, se synnytti odotetusti reaktioita. Ja jälleen kerran te rakkaat hompanssit ryhdyitte viuhuttamaan sananvapauskorttia.
Kerron nyt teille, rakkaat hompanssit: Jussi Halla-aholla on täydellinen sananvapaus. Hänen itse käynnistämänsä prosessi, joka johti hänen määräaikaiseen erottamiseensa eduskuntaryhmästä, ei ole osoitus siitä, etteikö Suomessa olisi sananvapautta. Päinvastoin: se on osoitus siitä, että Suomessa on sananvapaus.
Suomen perustuslain toisen luvun kahdestoista pykälä sanoo näin:
"Sananvapaus ja julkisuus
Jokaisella on sananvapaus. Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä."
Euroopan ihmisoikeussopimus, jonka Suomikin on allekirjoittanut, ilmaisee saman asian hieman eri sanamuodoilla kymmenennessä artiklassaan:
"Jokaisella on sananvapaus. Tämä oikeus sisältää vapauden pitää mielipiteitä sekä vastaanottaa ja levittää tietoja ja ajatuksia alueellisista rajoista riippumatta ja viranomaisten siihen puuttumatta."
Halla-aho sai kenenkään estämättä päästää suustaan fasistisammakon, joka ehti loikkia maailmalle ennen kuin hän hätäpäissään perui puheensa. Sananvapaus siis toteutui täydellisesti.
Sananvapaus, kuten kaikki muutkin vapaudet, tuo kuitenkin mukanaan myös vastuun. Tästä Halla-ahon julkilausuman jälkipyykissä on kyse. Sananvapaus ei tarkoita vapautusta vastuusta. Se tarkoittaa sitä, että oikeus puhua vapaasti tuo mukanaan velvollisuuden seisoa sanojensa takana.
