lauantai 30. huhtikuuta 2011

Rajat ja limitit

Lyhyellä aikavälillä ainoa tapa hillitä alkoholinkulutusta Suomessa on nostaa hintaa tai rajoittaa saatavuutta.

Absolutisti Matti Vanhasen aloitteesta alkoholiverotusta laskettiin 1. maaliskuuta 2004 kasvavan tuontipaineen vuoksi, koska Virosta tuli toukokuussa EU-valtio. Ennusteet sosiaali- ja terveysvaikutuksista toteutuivat. Sinä kesänä rappioalkoholisteja retkotti puistoissa kuin Raatteen tiellä.

Lyhyellä aikavälillä ainoa tapa hillitä aseellista väkivaltaa on rajoittaa aseiden saatavuutta ja hallussapitoa. Tässä siitä yksi esimerkki.

Pidemmällä aikavälillä alkoholinkulutusta voisi hillitä juomiskulttuurin neutralisoiminen ja normalisoiminen. Vuodesta 1999 asti Berliinissä on saanut nauttia alkoholijuomia julkisissa kulkuvälineissä ja julkisilla paikoilla. Alkoholia saa kellon ympäri mistä tahansa nakkiputkasta tai myöhäismarketista. Katukuva on siistimpi kuin Helsingissä. Poliisi voi yhä kontrolloida tilannetta, sillä häiriökäyttäytyminen on häiriökäyttäytymistä, oli kädessä pullo tai ei.

Aseellisen väkivallan kulttuuria sen sijaan tuskin muuttaisi ainakaan parempaan suuntaan, vaikka aselakeja löyhennettäisiin ja aseista tehtäisiin arkipäiväisiä. Vaikka vasemmistoaktivistien ja ehdottelevien homojen ampumisella hekumoineen hallintovaliokunnan puheenjohtajan voisi niin kuvitella ajattelevan.

Kannabiskieltolaista on turha edes puhua, sillä onhan perus-Suomi allekirjoittanut tämän jo vaaliohjelmassaan: "Huumeiden vertaaminen alkoholiin riippuvuutta aiheuttavana ilmiönä ja siten perusteluna myös huumeidenkäytön sallimiselle on kaukaa haettua kikkailua vakavalla asialla."

Argumentointia se on saappaantyhmä argumentointikin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti