Lisää hommailua: umpikulttuuri vie fasismiin

(Tämä on jatkoa edelliseen kirjoitukseen, joka on kerännyt parituhatta lukukertaa. Jos etsit tekstiä, johon on viitattu HS:n kommenttipalstalla, se löytyy täältä.)

Suomessa julkinen maahanmuuttokeskustelu on hyvin harvoin varsinaista maahanmuuttokeskustelua. Se on paremminkin metatason länkytystä eli maahanmuuttokeskustelukeskustelua: todellisten ongelmien ruotimisen sijaan pohditaan sitä, millä sanoilla ja mistä on sallittua puhua.

Hommaforumilla maahanmuuttokeskustelun rinnalle on noussut yhtä vahvaksi aiheeksi ”monikultturismin” vastustaminen. Sitä ei voi vastustaa määrittelemättä ensin, mitä ainoa hyväksyttävä kulttuuri eli suomalainen monokulttuuri on, mille arvoille se perustuu ja mitkä ovat ainekset, jotka sen osiksi sallitaan. Siksi maahanmuuttokeskustelun ympärille on kietoutunut kummallinen vyyhti vastustettavia asioita. Tästä epämääräisestä möykystä persut leipoivat populistipitsansa aatteellisen pohjan.

Koska hommalais-persulaisen monokulttuuri-idean perusta on kaikkinaisen kansojen, etnisyyksien ja kulttuurien välisen vuorovaikutuksen katkaiseminen, käytän siitä vastedes kuvaavampaa termiä ”umpikulttuuri”.

Eduskuntavaaleissa Halla-ahon ainoana maahanmuuttovastustuksen ulkopuolisena teemana oli kaksikielisyyden vastustamisen lisäksi aselakien tiukentamisen jyrkkä vastustaminen. (Muita teemoja olivat sananvapaus ja internet-sensuurin vastustaminen. Ne kumpuavat siitä, että Halla-ahon mielestä maahanmuuton vastustamisessa käytettävää kärjekästäkään retoriikkaa ei saisi suitsia. Sinänsä ironista, että juuri Halla-aho on itse puuttunut Aamulehden sananvapauteen yrittämällä vaikuttaa heidän kuvajournalistisiin valintoihinsa.)

Itselleni jää kovin epäselväksi, miten nyt vaikkapa valkoisen heteromiehen oikeus kantaa asetta liittyy maahanmuuttokeskusteluun. Siten, että Halla-aho on hekumoinut ampuvansa homoa päähän, ja homoseksuaalisuus ei kuulu suomalaiseen umpikulttuuriin?

Monikulttuurisuuden vastustamisen nimissä vastustetaan aselakien tiukentamisen lisäksi muun muassa ympäristönsuojelua*, kasvissyöntiä, kehitysapua, yksityisautoilun rajoittamista, ruotsin kielen virallista asemaa, Suomen jäsenyyttä EU:ssa ja muissa kansainvälisissä yhteisöissä, feminismiä, vähemmistöjen positiivista syrjintää, ”rappiotaiteen” tukemista ja opettamista, liberaalia päihde- ja kriminaalipolitiikkaa, seksuaalisten vähemmistöjen oikeuksia, uskonvapautta sekä kansalaisaktivismia.

* Ilmeisesti pääasiassa siksi, että vihreä liike on leimaantunut suvaitsevaiseksi. Suvaitsevaiset rinnastetaan Hommaforumilla herkästi myös vasemmistolaisiin, vaikka perussuomalaisten omassa ohjelmassa on vahvoja vasemmistolaisia linjauksia.

Kun tälle linjalle lähdetään, aletaan lipua lähelle fasismia. Perussuomalaisten vaaliohjelman kuuluisa kulttuuriosuus oli ensimmäinen näkyvä ulostulo. Hommalaisen umpikulttuurilogiikan rohkaisemana persut taisi olla ensimmäinen puolue sitten eurooppalaisen fasismin kaatumisen, jonka mielestä vallanpitäjillä on oikeus ja velvollisuus määrittää, millaista on se kulttuuri, jota valtio taloudellisesti tukee ja lapsille opettaa. Käänteisesti tämä ideologinen aivopesu on niiden toisinajattelijoiden vaientamista, jotka eivät mahdu umpikulttuurille valettuun muottiin.

Maassa maan tavalla -sanonta kuulostaa äkkiseltään järkevältä. Tärkein kysymys on kuitenkin se, mitä maan tapoihin kuuluu ja kellä on oikeus nämä tavat määritellä. Välillä tuntuu siltä, että Hommaforumilla ja persujen puheissa ”maan tapa” on vain retorinen ase, jolla yritetään vahvistaa valkoisen heteromiehen uhrikulttia.

Samaan aikaan, kun halla-aholaiset kiillottavat kilpeään sanomalla, että he vastustavat vain ”haitallista maahanmuuttoa”, he pelkäävät kaikkea vierasta. Tämä pelko ilmenee usein halveksuntana ja vihana.

”Haitallisuuden” nimellisenä kriteerinä pidetään humanitaarisen maahanmuuton aiheuttamaa taloudellista rasitetta sekä kotoutumattomien, traumatisoituneiden maahanmuuttajien yliedustusta rikostilastoissa. Umpikulttuuri-idean mukaan haitalliseksi voidaan kuitenkin lukea myös se, että katukuvassa on liikaa ihmisiä, joiden ihonväri, pukeutuminen ja käyttäytyminen poikkeaa siitä, mihin Suomessa on viime vuosituhannella totuttu.

Helpoimpana ja halvimpana esimerkkinä tähän voisi vetäistä Hakkaraisen neekeriukkopuheet (ilmeisesti häntä eivät häiritse muita etnisyyksiä edustavat vetelehtijät), mutta koska mies vaikuttaa viimeaikaisten tempaustensa perusteella syyntakeettomalta, viitataan mieluummin persujen nuoren toivon sanomisiin.

”Aika näyttää, kuinka hyvin viihdyn Helsingissä. Ikäväkseni olen joutunut huomaamaan sen, etten tunnista Helsinkiä ihmismassan perusteella enää lainkaan suomalaiseksi kaupungiksi. Helsingin kadulla liikkuvia ihmisiä katsellessa ei pysty enää lainkaan sanomaan, mistä maasta mahtaakaan olla kyse”, kirjoitti toukokuussa blogissaan 25-vuotias Olli Immonen. ”Täytyy vain todeta, että onneksi Suomesta löytyy vielä muun muassa Pohjois-Pohjanmaa, jossa maahanmuutto näkyy toistaiseksi vielä melko vähän katukuvassa.”